Keltaiskollikolla – Elääkö vesioluksien ja puurapujen ystävä meidän keskuudessamme?

Keltaiskollikolla (Yellow-spotted Salamander), nimestään huolimatta, on viehättävä sammakkoeläin, jonka kuviointi muistuttaa pikemminkin ruskeavalkoista kirjailua. Se ei ole mikään tavanomainen sammakko, sillä se viettää aikansa sekä maalla että vedessä.

Keltaiskollikollat ovat kotoisin Pohjois-Amerikasta, ja niitä voi löytää metsäisten alueiden lähiympäristöstä, suosta ja puroista. Ne suosivat kosteita paikkoja ja piileksivät usein puurapun alla tai mädäntyneiden lehtien kerroksessa.

Ulkonäkö: Ei vain keltaisia laikkuja

Nimensä mukaisesti keltaiskollikollalla on keltaisia täpliä, mutta ne ovat yleensä hajamielisen jakautuneita sen tummanruskean selän pinnalle. Täplien koko ja määrä vaihtelevat yksilöstä toiseen, ja jotkut yksilöt voivat olla lähes täysin tummia.

Keltaiskollikollalla on sukkulan muotoinen vartalo ja lyhyet jalat. Sen silmät ovat mustat ja kookkaat verrattuna pieneen päähän. Aikuisten keltaiskollikolojen pituus on yleensä 7-12 senttimetriä.

Elämänkierto: Metamorfoosi mystisenä muutoksena

Keltaiskollikolla, kuten muutkin sammakot, käyvät läpi merkittävää metamorfoosia elämänsä aikana. Ne alkavat elintrajettina veteen laskeutuvina munina, joista kuoriutuvat pienet toukat. Toukat ovat vedenasukkaita ja ravinnokseen ne käyttävät planktonia ja muita vesieläimiä.

Toukan vaihe kestää noin kaksi kuukautta, jonka jälkeen se alkaa metamorfoosiin. Toukasta kehittyy pikkuhiljaa sammakko – ensin syntyy takajalat, sitten etujalat ja lopulta keuhkot kehittyvät.

Täysikasvuinen keltaiskollikolla siirtyy maalle, missä se elää ensisijaisesti syömällä hyönteisiä ja muita pieniä selkärangattomia eläimiä.

Elinkierto ja elinympäristö: Miksi metsät ovat tärkeämpiä kuin koskaan?

Keltaiskollikollat elävät yleensä 5-10 vuotta luonnossa. Ne talvehtivat maassa, missä ne hakeutuvat puiden juurelle tai mädäntyneen lehden alla suojaan kylmältä. Talven ajaksi ne hidastavat aineenvaihduntaansa ja elävät varastoimallaan rasvalla.

Keltaiskollikolojen elinympäristöjä uhkaa metsänhakkuiden leviäminen, vesistöjen saastuminen ja ilmastonmuutos.

Uha	Vaikutus
Metsänhakkuu	Tuhoaa keltaiskollikolan elinsijoja ja lemmikkejä
Vesistön saastuminen	Vaarantaa vesieliöiden ja toukkien selviytymistä
Ilmastonmuutos	Muuttaa vedenlämpötiloja ja sääolosuhteita, mikä voi olla kuolemaksi keltaiskollikoloille

Miten voit auttaa?

Keltaiskollikollat ovat mielenkiintoisia ja arvokkaita ekosysteemiemme osia. Voit tukea niiden selviytymistä osallistumalla metsän suojelutoimiin, vähentämällä veden kulutustasi ja tuemalla organisatioita, jotka työskentelevät ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.

Muistathan, että pienetkin teot voivat vaikuttaa suurten muutosten aikaansaamiseen!