Zonitidae! Mikä on tämä kiehtova ja monijalkainen kaupunkiasukki?

 Zonitidae! Mikä on tämä kiehtova ja monijalkainen kaupunkiasukki?

Zonitidae-suku kätkee sisäänsä varsin kiinnostavan ryhmän tuhatjalkasissoja, jotka ovat usein nähtävissä puutarhoissa ja metsissä. Ne ovat varsin pieniä, yleensä 10-30 millimetriä pitkiä, ja niiden väri vaihtelee tummanruskeasta lähes mustaan, joskus myös punaisilla tai keltaisilla raidoilla koristettuna. Zonitidae erottuu muista tuhatjalkosista sen ominaisuuden ansiosta: ne ovat maasieläimiä, jotka eivät yleensä nouse puiden oksille tai pensaiden päälle.

Kenen kanssa Zonitidae on sukua?

Zonitidae kuuluvat Diplopoda-luokkaan, johon kaikki tuhatjalat kuuluvat. Tässä luokassa on yli 12 000 lajia, ja ne esiintyvät lähes kaikkialla maailmassa lukuun ottamatta Antarktista. Tuhatjalat ovat vanha eläinryhmä; fossiileja niistä on löydetty jo yli 400 miljoonan vuoden takaa!

Zonitidae-suku on osa Polydesmida-järjestystä, johon kuuluu monia muitakin maasieläimiä. Zonitidae-tuhatjalat eroavat kuitenkin muista Polydesmida-lajeista useilla ominaisuuksilla: niiden ruumis on yleensä pyöreämpi ja lyhyempi, ja niillä on vahvemmat ja paksummat jalat.

Mitä Zonitidae syövät?

Zonitidae ovat pääasiassa kasvinsyöjiä. Niiden ruokavalio koostuu kuolleista lehdistä, puun kuoresta, sienistä ja muista orgaanisista aineista. Ne auttavat kierrättämään ravinteita maaperään syömällä hajoavia kasvinosia.

Zonitidae-tuhatjalkojen ruokaileminen on varsin mielenkiintoista. Kun ne löytävät sopivan aterian, ne alkavat nakertaa sitä voimakkailla leuillaan. Tuhatjalat eivät pureskele ruokaa tavalliseen tapaan; sen sijaan ne murskaavat ravinnon hienoiksi paloiksi ja imevät siitä nesteitä.

Miten Zonitidae lisääntyvät?

Zonitidae-tuhatjalat ovat kaksineuvoisia eli niillä on sekä koiras että naaras yksilöitä. Naaraat munivat 20-50 munaa kerrallaan maaperän alle tai kuolleiden lehtien alle suojaan. Poikaset syntyvät pieniä ja täysin kehittyneenä, eli ne eivät käy läpi nukkevaiheita.

Mistä tiedämme Zonitidae’n lisääntymiskäytännöt? Tutkijat tutkivat tuhatjalkojen elinkiertoa laboratoriossa ja luonnossakin. He havainnoivat Zonitidae’n parittelua, munintaa ja poikasten kehitystä. Lisäksi he analysoivat Zonitidae’n DNA:ta selvittääkseen sukulaisuussuhteita ja geneettisiä eroja eri lajien välillä.

Miten Zonitidae suojautuvat?

Zonitidae-tuhatjalat ovat varsin haurasti rakennettuja, joten ne eivät pysty puolustautumaan hyökkääjiä vastaan fyysisesti. Niiden ensisijainen puolustusmekanismi on piiloutuminen.

Kun Zonitidae tuntee itsensä uhatuksi, se kääntyy pyöreäksi palloksi ja vetäytyy kovimpaan panssariinsa. Joskus Zonitidae voi erittää myös pistävää nestettä, joka hylkii hyökkääjiä.

Zonitidae’n suojatyyppejä on tutkittu pitkään ja innokkaasti. Tutkijat ovat löytäneet Zonitidae-lajeja, jotka kykenevät regeneroimaan menettämänsä jalat!

Zonitidae ja ihminen

Zonitidae-tuhatjalkoja tavataan yleensä puutarhoissa, metsissä ja muilla kosteilla paikoilla. Ne ovat hyödyllisiä organismeja, koska ne auttavat kierrättämään ravinteita maaperään syömällä hajoavia kasvinosia.

Zonitidae-tuhatjalkoja ei yleensä pidetä lemmikkeinä, mutta niitä voi joskus tavata terrarioissa.

Zonitidae-tuhatjalkojen ekologista roolia tutkitaan jatkuvasti. Tutkimukset keskittyvät Zonitidae’n vaikutuksiin maaperän koostumukseen ja kasvien kasvuun.

Yhteenveto: miksi Zonitidae on mielenkiintoinen eläin?

Zonitidae-tuhatjalat ovat pieniä, muttei merkityksettömiä olentoja. Ne ovat osa ekosysteemin tasapainoa ja auttavat kierrättämään ravinteita maaperään.

**

| Zonitidae’n ominaisuuksia |

|—|—| | Koko: | 10-30 mm | | Väri: | Tummanruskeasta mustaan, joskus punaiset tai keltaiset raidat | | Ruoka: | Kuolleet lehdet, puunkuoresta, sienet, orgaaniset aineet | | Lisääntyminen: | Kaksineuvoiset, naaras munii 20-50 munaa kerrallaan | | Suojaksi: | Piiloutuminen ja pistävä neste |

Zonitidae on kiehtova esimerkki siitä, kuinka pienetkin eläimet voivat olla tärkeitä ekosysteemin kannalta.

**